torstai 31. heinäkuuta 2014

Järkyttävää selailla elämäänsä taakse päin.

Hello ihanat avaruuden rakastajat.

Olen Opheliac ja minun on pakko tunnustaa>
Tämä ihmisvartaloni ei aina ole ollut tällainen.
Kesti aikaa saada se tähän kuntoon ja siltikin olen vasta alussa matkallani...
(Kaipaan yhä avaruusvartaloani, joka oli täydellinen.)

Joka tapauksessa, kun selaan kuvia lyhyen ihmiselämäni varrelta, olen kovin tyytyväinen muutokseen.


Tämä on kyllä imartelevin kuva minusta mitä löysin. Hmm.



Tämä kuva on vuodelta 2011.
En edes tiennyt kuinka ällöttävä vartaloni oli.
Olin liian tottunut siihen.
Lihaksia minulla ei pahemmin ollut.
Enkä kyllä pahemmin urheilua harrastanutkaan.
Tanssitunnilla kävin kerran viikossa.











No mitä sitten tapahtui?

Muutin vuodeksi samaan asuntoon ystäväni Shadow Catin kanssa.
Siitä kaikki alkoi.
Shadow Cat oli innostunut Tracy Andersonin jumpista samana kesänä ja opetti minutkin innostumaan niistä.
Lisäksi meillä oli ihana suuri sali käytössä, jossa pystyimme tanssimaan ja urheilemaan päivittäin.

Sinä vuotena opin rakastamaan urheilua (ja rakkaus vain syvenee).

En kuitenkaan vielä silloin huomioinut pahemmin syömistäni.
Sain lihaksia ja vartaloni parani, mutta en  laihtunut.

Olen sen verran lyhyt (kulutan vähän) ja geenini ovat sellaiset, että en pysty laihtumaan pelkän urheilun avulla. Minun tarvitsee ehdottomasti miettiä mitä suuhuni työnnän ja kuinka paljon.
Rakastan kuitenkin liikaa herkkuja ja syömistä, niin en suostu olemaan millään ikuisella dieetillä, mutta minulle riittää se, että pidän ateriakokoni suht pieninä ja syön vain yhden kunnollisen aterian päivässä. Muut ateriat ovat sitten jotain pientä, kuten hedelmä tai suklaata (kyllä).

Olin nuorempana laiha, ja kun aloin lihomaan, en huomannut sitä. Kun pituuskasvuni loppui, painonnousuni vain jatkui, enkä edes tajunnut.
Kuvittelin aina, että saan syödä niin paljon kuin ikinä haluan ja mitä haluan. Söin ihan valtavia annoksia. Ja aika epäterveellisesti.



Myös kasvoni olivat  todella pyöreät ja tyylinikin oli vielä vähän hakusessa...


No, näistä kuvista on kolme vuotta aikaa ja nyt näytän tältä.
Not perfect, but better, yeah?


jou

Haluan inspiroida teitä liikkumaan enemmän. Se voi olla mitä liikuntaa tahansa. Tanssia, lihaskuntoa, joogaa, juoksemista, pallopelejä, mitä tahansa! 
Mutta, kun aloitat jostain, niin pian huomaat, että jäät siihen koukkuun ja haluat kokeilla kaikkea muutakin. 
Hyvä tapa aloittaa on tietenkin seurata meidän videoitamme ja tehdä niissä  mukana!

Urheiluun jää koukkuun, ei pelkästään sen vuoksi, että vartalo alkaa näyttä paremmalta, vaan koska se on ihanaa ja terapeuttista ja todella piristävää. Suosittelen kaikella avaruussydämelläni. 

After

Before


















Muistakaa kuitenkin rakastaa itseänne sellaisina kuin olette <3
Minä kuitenkin luulen, että monille se on helpompaa, jos tekee sen eteen vähän työtä. 
Yleensähän rakastamiensa asioiden eteen tekee työtä. 

Tiedän kuitenkin, että ihmiset ovat kiireisiä ja ahdistuneita ja joskus vain on täysi mahdottomuus pysyä hyvässä kunnossa. (Ainakin minulle.) 
Lihon yleensä talvisin aina, mutta katsotaan onnistunko tänä talvena pitämään kilot poissa.

Tässä vielä inspiraatiota treenata pakaralihakset hyviksi ;)



Joskus inhosin ja häpesin takapuoltani (vaikka ei sitä tästä hienosta posesta huomaakaan)

Enää ei ole syytä inhota ;)

No joo, en ole vieläkään siinä kunnossa jossa haluaisin ja mielelläni laihtuisin vielä pari kiloa, mutta tämä on jo hyvä alku. 

Voimia teille tähän ikuiseen tiehen <3

Ps. ystävien kanssa urheilu on parasta! Kokeilkaa! Ystäviltä saa aina inspiraatiota ja uusia ideoita. 
Terveisin, kiitollinen ihanille ystävilleen Blue Unicornille ja Shadow Catille ♥

Opheliac kuittaa.


Pps. Anteeksi unohdin muokata kuvia. Kaikki on nyt vähän tylsän harmaita, mutta ainakin näätte ne aitoina :)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Even I used to be fat, yes, me Shadow Cat (hyvin rimmaa)

Heippa kaikki urheilun ja/ tai avaruuden ystävät! 

            Shadow Cat tässä kirjoittelee. Haluan inspiroida teitä tarinallani siitä, miten olen saanut maallisen ruumiini kuriin kerta toisensa jälkeen. Huhut ovat totta; en ole aina ollut näin kuuma. Olen itseasiassa näyttänyt hyvinkin erilaiselta. Olen lapsesta asti ollut hyvin laiha, vaikka olen syönyt paljon. No, tilanne muuttui siinä 17 vuotiaana. Aluksi en edes huomannut asiaa, sillä painoni kertyy kaikkialle tasaisesti, eikä vain yhteen paikkaan, kuten mahaan tai reisiin. Joku voisi sanoa minua onnekkaaksi tuosta syystä, mutta minä en, sillä tuon tyylinen lihoaminen on hyvin petollista. Huomaat sen vasta kun on jo liian myöhäistä!

             Olen aina harrastanut liikuntaa kuitenkin jossain muodossa. Vaikka kävin teini-ikäisenä tanssitunneilla ja potkunyrkkeily tunneilla, olin silti vähän pyöreähkö. Eikä se edes pahemmin häirinnyt minua.
Herätyskelloni pärähtivät soimaan vasta kun 2011 näin itsestäni kaverikuvan Blue Unicornin kanssa.
Blue Uniorn oli juuri silloin laihtunut huomattavasti, mutta en minä hänen laihuuttaan katsellut, vaan omaa pyylevyyttäni hänen vierellään!
Tässä hyvä kuva meistä:

Minä oikealla, Blue Unicorn vasemmalla.
Tässä toinen kuva joka otettiin Juhannuksena 2011:

Tässä näkyy tasaisen lihoamisen huonot puolet: myös kasvot lihoavat.

Kun näin itsestäni nämä kuvat, ja monet muut vielä pahemmat (jotka saivat minut niin angsteihin, että poistin ne, eikä niitä nyt sen takia ole saatavilla), rupesin heti toimeen! Aloin jumppaamaan Tracy Andersonin jumppaa. Tracyn metodiin kuuluu joka päivä tehdä 30 minuutin cardio video, joka on vain hyppimistä eri tavoin, ja sen jälkeen 30 minuutin lihaskunto. Näin tulokset jo kuukaudessa!
Tässä pari kuvaa todisteeksi:



Niinkuin näkyy, tykkään vaihdella hiusteni väriä usein. 

Opheliac oikealla, minä vasemmalla. Pistäkää merkille miten paljon hoikemmilta kasvoni näyttävät edelliseen kasvokuvaan verrattuna!


Valitettavasti en pysynyt terveellisellä polullani paria vuotta kauempaa. Kun muutin Lontooseen, siellä lihosin uudestaan, sillä en löytänyt enää aikaa urheilulle.
Tässä kuva siitä, miten nopeasti muutin taas muotoani (vain 5 kuukaudessa!)

Kuvassa vasemmalla on maallinen isosiskoni, joka hänkin oli tuohon aikaan isompi kuin nykyään. (suklaakakku sopii kuvaan täydellisesti)

Mutta onneksi suuntasin taas terveellisemmälle tielle kun hoksasin, että olin lihonnut! Lontoossa se ei ollut yhtä helppoa kuin Suomessa, sillä Lontoossa aikatauluni oli paljon kiireisempi. Oli todella vaikeaa löytää aikaa ja jaksamista urheilulle. Otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni, aloitin karkkilakon ja aloin jumppaamaan tai lenkkeilemään joka päivä,  Muutos oli kuitenkin tällä kertaa hitaampaa, sillä työskentelin baarissa useimmiten iltavuorossa. Unirytmillä on suuri osa laihtumisessa! Kun menin lomalle Thaimaaseen, ja sen jälkeen muutin takaisin Suomeen, olin jo laihtunut huomattavasti!
Tässä pari kuvaa:

Thaimaassa


Suomessa, jipii!


Mikä oli tämän tarinan opetus?  1. Se, ettei ikinä saa lopettaa liikkumista liian pitkäksi aikaa.
2. Että minä, ja kaikki muut onnekkaat, jotka lihoavat kaikkialta tasaisesti, meidän pitää punnita itseämme säännöllisesti, muuten emme huomaa lihoamistamme ennen kuin on liian myöhäistä.


Valitettavasti minulla ei ollut tämän dramaattisempaa kuva materiaalia itsestäni hallussani, sillä olen joko poistanut kaikki rumat kuvat itsestäni, ja ne ainoat kunnon läskikuvat mitä minusta oli jäljellä, sijaitsivat tietokoneellani, jonka juuri hajotin.  Pahoittelut tästä.


Shadow Cat kiittää ja kumartaa! Ja seuraavan inspiroivat tarinan kertookin Opheliac. <3
Pus pus!!!